Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Helsingin Kulmakoulusta 1962 Reijo Mattinen valmistui ensin sähköinsinööriksi Helsingin Teknillisestä oppilaitoksesta 1968 ja sitten diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1975. Työuransa Mattinen aloitti hissitarkastajana Sähkötarkastuslaitoksessa 1968, jatkoi toimistoinsinöörinä Suomen Sähkölaitosyhdistyksessä 1974 ja jaostopäällikkönä Helsingin kaupungin energialaitoksella 1975. Vuonna 1976 hänet valittiin Sähkötarkastuslaitoksen (SETI) koestusosaston apulaisosastopäälliköksi ja 1978 osastopäälliköksi. Tämä tehtävä jatkui aina vuoteen 1994 sähkölaitteiden pakollisen ennakkotarkastuksen ja SETIn toiminnan päättymiseen saakka. Yhtenä SETIn pätevimmistä asiantuntijoista hän oli 1992 – 1993 mukana silloisen kauppa- ja teollisuuusministeriön sähköturvallisuuslakitoimikunnassa valmistelemassa tuolloin uudistettua sähköturvallisuuslakia. Toimittuaan pari vuotta SGS Fimko Oy:n johtajana Mattinen siirtyi 1996 Turvatekniikan Keskukseen (TUKES) yli-insinöörin tehtävään ja vuodesta 2004 lähtien TUKESin johtajaksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 2008.
Koko työuransa ajan ja sen jälkeenkin Reijo Mattinen osallistui aktiivisesti sähköalan standardointityöhön SESKOn piirissä. Hänen syvällinen asiantuntemuksensa pisto- ja rasiakytkinten sekä kotitaloussähkölaitteiden turvallisuudesta perustui aluksi SETIn lakisääteiseen testaustoimintaan ja myöhemmin – Suomen liityttyä EU:n jäseneksi – TUKESin vapaaehtoiseen sähkölaitteiden turvallisuuden valvontaan. Sähkölaitteiden testaus- ja sertifiointitoiminnassa sovellettiin kansallisia ja kansainvälisiä standardeja.
Kun SESKO perusti 1975 liitäntätarvikkeita käsittelevän kansallisen standardointikomitean SK 23, Reijo Mattinen nimitettiin 1978 SETIn edustajana komitean puheenjohtajaksi. Tämä luottamustehtävä jatkui työnantajan välillä vaihtuessakin näihin päiviin saakka – siis lähes 50 vuotta! Eikä juurikaan jää jälkeen kotitaloussähkölaitteiden turvallisuutta standardoiva kansallinen komitea SK 61, jonka puheenjohtajana tai jäsenenä Reijo toimi vuodesta 1979 nykypäivään asti, aluksi SETIn, sitten TUKESin edustajana ja lopulta seniorikonsulttina. Kolmas Reijon vastuukomitea on ollut sähkökiukaat ja -asennukset SK 61Z, jonka puheenjohtajana hän toimi komitean perustamisesta vuodesta 2005 saakka. IEC:n SELV-pistokytkintyöryhmän vetäjänä Reijo toimi 1988 – 1993.
Kansalliset sähköalan SFS-standardit perustuvat lähes aina kansainvälisiin IEC-standardeihin ja eurooppalaisiin EN-standardeihin. Niinpä suomalaisten asiantuntijoiden on osallistuttava vastaavaan kansainväliseen työhön omien kokemusten ja näkemysten mukaan saamiseksi ja tiedon vuorovaikutteiseksi vaihtamiseksi. Reijo osallistui Suomen päädelegaattina kotitaloussähkölaitteiden turvallisuutta käsitteleviin IEC:n ja CENELECin kokouksiin yli 60 kertaa vielä eläkepäivinään SESKOn senioriasiantuntijana.
Teknisten komiteoiden ohessa Reijo Mattisella riitti kiinnostusta myös hallintotehtäviin. Hän toimi SESKOn hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä TUKESin edustajana 2003 – 2008. Kaikista näistä ansioista hänelle myönnettiin Erkki Yrjölä -mitali nro 3 SESKOn 35-vuotisjuhlassa vuonna 2000 mitalien ensimmäisessä jakotilaisuudessa. Vuonna 2017 SESKO ry kutsui hänet myös kunniajäsenekseen. Lisäksi hänet kutsuttiin Sähköinsinööriliitto ry:n (nykyisin Sähköinsinöörit – SIL ry) kunniajäseneksi 2006.
Asennustarvikkeiden ja kotitaloussähkölaitteiden standardoinnista vastaavan SESKOn ryhmäpäällikön mielestä Reijo Mattisen ansiot komiteatyössä ovat olleet kiistattomat. Kokousten vetäjänä Reijo on ollut ystävällinen, kohtelias, järjestelmällinen ja konsensushakuinen, mutta samalla päätöksiin pystyvä, teknisiin asioihin perehtynyt ja niitä laajasti ymmärtävä. Hän on edistänyt suomalaisten toimijoiden näkemyksiä kansainvälisissä kokouksissa. Puheenjohtajana hän oli aina teknisen sihteerin apuna ja asiantuntevana keskustelukumppanina hankalissakin teknisissä asioissa.
Me Reijo Mattisen työtoverit opimme tuntemaan hänet jo 1970-luvulta lähtien sympaattisena ja aina rauhallisena yhteistyökumppanina. Kansainvälisten kokousten matkoilla ja vapaa-aikoina pääsimme tutustumaan myös häneen vaimoonsa Mirja-Liisaan ja kuulimme heidän Johanna-tyttärensä toimista. Viime vuosikymmeninä tapasimme yleensä SESKOn kevätseminaareissa ja seniorilounailla.
Reijo harrasti aktiivisesti lenkkeilyä, hiihtoa ja suunnistusta. Nyt tuntuu siltä, että myös standardointi oli hänen suuri harrastuksensa ja myöhemmin henkireikänsä entiseen työyhteisöön. Me allekirjoittaneet, SESKOn nykyisen johdon ja henkilöstön ohella, jäämme kaipaamaan poikkeuksellisen ansioitunutta työtoveria ja herrasmiestä.
Tuomo Ilomäki
Kimmo Saarinen
Sinikka Hieta-Wilkman
Juha Vesa
Reijo Mattisen työtovereita
Lisää suosikiksi