Standardi on kielitoimiston sanakirjan mukaan määrämenettelyllä laadittu ja vahvistettu normatiivinen asiakirja, jossa esitetään esim. teollisuustuotteiden ominaisuuksia, valmistus- ja testausmenetelmiä, luonnontieteellisiä suureita ja yksikköjä tms. koskevia sääntöjä, ohjeita tai määritelmiä. TEPA-termipankki puolestaan määrittelee standardin olevan toistuvien ongelmien ratkaisuja esittävä asiakirja, joka perustuu asianosaisten yhteisymmärrykseen ja on tähän tehtävään tunnustetun elimen hyväksymä. Kumpikaan määritelmä ei varsinaisesti viittaa siihen, että standardi olisi jonkinlainen muutoksen katalyytti. Tuo kysymys on varmaan lyhyen pohdinnan väärtti.
Kun tekniikka kehittyy ja tarpeet sekä toimintaympäristö muuttuvat, tarvitaan toistuvien ongelmien ratkaisuun uusia työkaluja. Siksi standardien ylläpito on välttämätöntä ja päivitystarvetta arvioidaan systemaattisesti. Uusi, päivitetty standardi on aina kehityksen väistämätön seuraus. Koska uusi standardi on uudenlainen toistuvan ongelman ratkaisu, se myös määrittelee julkaisunsa jälkeen tulevan kehityksen suunnan. Näin se on samalla kehityksen lähtökohta ja muutosta aikaansaava voima.
Standardi voi synnyttää kokonaan uudenlaista liiketoimintaa
Kun standardi määrittelee uudenlaisia tehtäviä, syntyy tilanteen mukaan tarve uudenlaisiin työsuoritteisiin tai uusiin palveluihin. Esimerkiksi prEN 1838 tuo mukanaan uusia vaatimuksia valaistussuunnittelun parissa työskenteleville, mutta samalla avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi turvavalaistustandardin pr EN 1838 luonnoksessa esitetyt valaistustekniset käyttöönotto- ja määräaikaismittaukset ovat kokonaan uudenlaista rakennusten ylläpitoon liittyvää työtä, jollaista ei aiemmin ole edellytetty. Valaistustekniset mittaukset eivät ole aiemmin liittyneet kunnossapitoon tai rakennusten huoltoon, joten syntyy tarve uudenlaiselle palvelulle. Standardi synnyttää siis tässä tapauksessa kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Standardien päivitystyö on koulutustarpeen katalyytti
Kun keskeisiä ja yleisesti käytettyjä standardeja päivitetään, syntyy tarvetta päivittää myös standardien käyttäjien osaamista. Esimerkiksi pienjännitesähköasennusten standardi SFS 6000 päivittyi syksyllä 2022. Sen jälkeen standardin päivityksen tiimoilta on järjestetty noin vuoden aikana ainakin kolminumeroinen määrä koulutuksia kymmenien koulutuslaitosten toimesta. Koulutus on jo sellaisenaan muutoksentekijä, mutta koulutustarve on samalla vaikuttanut positiivisesti myös koulutusta tarjoavien organisaatioiden liiketoimintaan.
Standardi luo puitteet tekniselle kehitykselle
Standardeja kritisoidaan usein siitä, että standardien tehtäväksi on valaistuksen tapauksessa jäänyt lähinnä estää huonon valaistuksen suunnittelu, mikä johtaa monien mielestä yksinkertaiseen ja kaavamaiseen valaistusratkaisuun. Standardin sisällön keskeisenä ohjeena on kuitenkin noudattaa suorituskykyperiaatetta. Se tarkoittaa, että aina kun on mahdollista, vaatimukset on ilmaistava suorituskyvyn eikä suunnittelun tai kuvailevien ominaisuuksien perusteella. Tämä periaate mahdollistaa suurimman mahdollisen vapauden tekniselle kehitykselle ja vähentää ei-toivottujen markkinavaikutusten riskiä (esim. innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen rajoittaminen). Näin standardi tarjoaa puitteet tulevalle teknologiselle kehitykselle. Esimerkiksi adaptiivisen poistumisvalaistusjärjestelmän (AEELS) tekninen spesifikaatio prCEN/TS 17951 julkaistaan pian vuodenvaihteen jälkeen. Se antaa ohjeita järjestelmän suunnittelusta, sen käyttöönotosta ja käytöstä, opasteiden ominaisuuksista ja dynaamisesta toiminnasta ja järjestelmän ylläpidosta. Ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia ja antavat paljon vapauksia erilaisille toteutustavoille ja tulevalle kehitykselle.
Standardit helpottavat suunnittelijan työtä
Suunnittelijat käyttävät valaistustekniikan standardeja päivittäin. Järjestelmien muuttuessa koko ajan monimutkaisemmiksi myös suunnittelijan osaamisvaatimukset kasvavat. Jotta suunnittelijoilla jäisi paremmin aikaa tilan tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntävien, yksilöllisten ratkaisujen suunnitteluun on tärkeää, että vähimmäisvaatimukset ovat selkeästi ja mahdollisimman kohdekohtaisesti määritellyt. Standardissa prEN 12464-2 määritellyt ulkotyöalueiden valaistusvaatimukset ovat nyt seuraamassa sisätilojen kehitystä niin, että mukaan on lisätty ohjeet vaatimusten sovittamisesta mahdollisimman tarpeidenmukaiseksi. Standardiin on myös lisätty uusia vaatimuksia, kuten kierrätyspisteille, sähköautojen latauspisteille ja useiden julkisten rakennusten, kuten koulujen piha-alueille.
Nämä uudet vaatimukset helpottavat suunnittelijoiden työtä, koska aikaa ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, mitä standardin muuta kohtaa olisi paras soveltaa mainittujen valaistuskohteiden valaistustarpeita silmällä pitäen. Aikaa säästyy sellaisia kysymyksiä varten, kuten miltä tilan pitäisi näyttää ja mitä mahdollisuuksia on korostaa valolla tilan erityispiirteitä ja tehdä tila kiinnostavaksi. Standardit siis pienentävät valaistussuunnittelun rutiinityön tarvetta ja aikaa jää paremmin luovaan suunnitteluun.
Standardit ovat positiivista muutosvoimaa.
Lisää suosikiksiLisätietoja aiheesta
