Standardien käyttäminen auttaa kehittämään kiertotaloutta
Alkuperäinen teksti: Natalie Mouyal, IEC e-tech 06/2018
Käännös: Jukka Alve, SESKO
Kun uusi matkapuhelin julkaistaan, miljoonat kuluttajat ostavat sen, vaikka heillä jo on toimiva puhelin. Kun televisio menee rikki, sitä ei korjata, vaan se korvataan uudella. Lineaarisessa talousmallissa tuotteita valmistetaan, käytetään ja heitetään pois.
Tämä talousmalli ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävä. Maailman väkiluvun odotetaan kasvavan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä huonontaa niukkojen luonnonvarojen kysyntää. Kaatopaikat täyttyvät nopeasti, ja Maailmanpankin mukaan kaupunkijätteen tuotannon odotetaan nousevan 2,2 miljardiin tonniin vuoteen 2025 mennessä verrattuna 1,3 miljardiin tonniin vuonna 2012.
Kehittymässä on uusi talousmalli, jossa nykyistä lähestymistapaamme tuotantoon ja kulutukseen arvioidaan uudelleen. Koko yhteiskunnassa tarvitaan ajattelutavan muutos, jossa tuotteita, osia ja materiaaleja pidetään uusiutuvina ja palautuvina. Kiertotalous on yhä suositumpi keskustelunaihe paitsi ympäristönsuojelijoiden ja akateemikkojen parissa myös valtionhallinnon ja liike-elämän sektoreilla.
IEC on tutkimassa kiertotalouden edellytyksiä. Kartoittavia tutkimuksia on menossa ympäristöasioiden neuvoa antavassa komiteassa ACEA:ssa (Advisory Committee on Environmental Affairs). ACEA opastaa IEC:n standardoinnin teknistä valiokuntaa (SMB) ympäristöön liittyvissä kysymyksissä, samoin kuin IEC:n teknistä komiteaa TC 111, joka kehittää ympäristöasioihin liittyviä horisontaalisia standardeja.
e-tech haastatteli ACEAn puheenjohtajaa Solange Blaszkowskia ja ACEAn uutta kiertotaloustyöryhmää vetävää suomalaista Kaisa-Reeta Koskista ymmärtääkseen tätä aihealuetta paremmin.
Kiertotalouden määritteleminen
Blaszkowskin mukaan kiertotalouden konsepti on resurssienhallinnan ja ”jäte”-käsitteen uudelleenharkinnan tulosta. Se vaikuttaa tuotteen koko elinkaareen, suunnittelun alkuvaiheesta ja käytettävistä materiaaleista tuotteen käyttöön, korjaamiseen, uudelleenkäyttöön ja sen osien uudelleenkäyttöön uuden tuotteen valmistamiseen asti.
Ellen MacArthur -säätiö, johtava kiertotalouden edistäjä, kuvailee sitä järjestelmälliseksi lähestymistavaksi suunnitteluprosesseihin, tuotteisiin, palveluihin ja liiketoimintamalleihin. Ne mahdollistavat kestävän taloudellisen kasvun resurssien tehokkaamman hallinnan avulla, kun ne tekevät materiaalivirroista kiertäviä, vähentävät jätettä ja lopulta kokonaan poistavat jätteen.
Kiertotalous perustuu sellaisten olemassa olevien mekanismien tehokkaaseen toimintaan kuin tuotteen eliniän pidentäminen, uudelleenkäyttö, korjaus, kunnostus, tehdaskunnostus ja kierrätys.
Koskinen kertoo esimerkin matkapuhelimesta, jota ei enää tarvita. Pois heittämisen sijasta se voidaan myydä tai antaa toisen perheenjäsenen käyttöön. Jos puhelin menee rikki, se voidaan korjata uuden ostamisen sijasta. Samoin se voidaan päivittää toimintojen laajentamiseksi, esimerkiksi lisäämällä tallennuskapasiteettia. Lopulta se voidaan myydä eteenpäin tai purkaa komponentteihin, joista joissakin on kierrätyskelpoisia raaka-aineita, jotka voidaan käyttää muihin tuotteisiin.
Materiaalien kierrättämistä pidetään kuitenkin viimeisenä vaihtoehtona, koska vain jotkin materiaaleista voidaan hyödyntää, kun taas muut – erityisesti ne, joita on vain pieniä määriä – menetetään. Koskinen kommentoi, että on helppo ymmärtää väärin, että kiertotalous on kierrättämistä. Matkapuhelimen antaminen toiselle on arvokkaampaa kuin sen paneminen kierrätysastiaan, jossa vain osa sen materiaaleista voidaan kierrättää.
Jätteenkäsittelyä pidetään nykyään negatiivisena asiana, kustannuksena. Kiertotaloudessa jätettä pidetään kuitenkin omaisuutena, jolla on oma arvonsa. Se on resurssi, joka voidaan ottaa uuteen käyttöön. Blaszkowski mainitsee esimerkkeinä hollantilaisen digitaalisen kuva- ja painotalon ja terveyspalveluiden tarjoajan, joiden kummankin liiketoimintamalliin kuuluu uudelleenkäyttö. Ne pyrkivät pitämään laitteensa käytössä mahdollisimman pitkään. Kun laitteet täytyy vaihtaa uusiin, alkuperäisissä laitteissa olevat käyttökelpoiset osat saavat toisen elämän, esimerkiksi uusien laitteiden osina tai muiden laitteiden varaosina. Tämän lähestymistavan omaksumiseksi nämä yritykset keskittyvät varmistamaan, että tuotteet ovat kestäviä ja helppoja korjata nopeasti, esimerkiksi kiinnittämällä osat ruuveilla liiman asemesta.
Kiertotaloudesta puhuttaessa käytetään usein termiä materiaalitehokkuus. Blaszkowskin mukaan tämä termi, jota Euroopassa usein käytetään, ymmärretään monesti väärin, sillä vain itse materiaalien ominaisuudet otetaan huomioon. ”Sen sijaan meidän pitäisi ajatella materiaalitehokkuutta materiaalien säilyttämisenä”, hän toteaa. Tarkoituksena on tehdä tuotteista kestävämpiä, resurssitehokkaampia ja kierrätettäviä.
Kiertotaloutta ei pitäisi nähdä vain keinona ylläpitää kuluttamista nykytasolla. Se eroaa resurssitehokkuudesta, jonka tavoitteena on käyttää vähemmän resursseja saman lopputuloksen saavuttamiseen, mutta joka ei haasta nykyistä lineaarista talousmallia. Sen sijaan, Blaszkowski toteaa, meidän pitää muuttaa valmistajien ja käyttäjien ajatusmaailmaa ja koko ympäröivää järjestelmää sekä näitä järjestelmiä tukevia talouksia.
Seuraukset valmistajille
Kiertotalouden luominen vaikuttaa kaikkiin tuotteen arvoketjun osiin: valmistajiin ja heidän liiketoimintamalleihinsa, kuluttajiin ja heidän käyttäytymiseensä ja jätehuoltoalaan.
Valmistajiin kiertotalous vaikuttaa tuotteiden varhaisesta suunnitteluvaiheesta alkaen. Kuten Blaszkowski sanoo, “tuotteella voi olla pitkä käyttöikä, mutta se ei ole korjattavissa esimerkiksi turvallisuussyistä, tai tuote voi kestää lyhemmän ajan, mutta se on helppo korjata. Kompromisseja on tehtävä tuotteen käyttötarkoituksen mukaan.” Hän luettelee muutamia esimerkkejä huomioon otettavista seikoista, kuten minkä tyyppisiä materiaaleja – uusia raaka-aineita tai uudelleenkäytettäviä – tuotteessa käytetään, voidaanko komponentteja käyttää uudelleen, tuotteen käyttökelpoisuuden pidentäminen sallimalla päivittäminen uusiin teknologioihin, kestävyyden parantaminen ja korjaamisen helppous sekä tiettyjen materiaalien kierrättämisen helpottaminen.
Nykyisiin liiketoimintamalleihin liittyy monia esteitä. “Liiketoimintamallien olisi oltava avoimia tuotteiden valmistamiselle niin kestäviksi kuin mahdollista, kunnostamiselle, tehdaskunnostamiselle tai komponenttien uudelleenkäytölle joko uusissa tai uudelleenkäytettävissä tuotteissa”, sanoo Blaszkowski.
Valmistajat voivat myös olla vastahakoisia käyttämään komponentteja tai materiaaleja uudelleen, jos niiden laadusta ei ole takeita. Jotkut ei-haluttujen tuotteiden takaisinottojärjestelmät koskevat yleensä vain alkuperäisen valmistajan valmistamia tuotteita, koska tämä tarjoaa parhaan jäljitettävyyden käytettyjen materiaalien laadun suhteen. Ja koska kierrätysprosessi vaihtelee eri maissa, tulokset eivät ole yhteneviä.
Standardit voivat olla tärkeä työkalu kiertotalouden edistämisessä. Ne voivat tarjota työkalut sellaisten näkökohtien mittaamiseen kuin tuotteen kestävyys tai päivitettävyys ja sen korjaamisen tai kierrättämisen helppous sekä kierrätettyjen materiaalien laadun varmistamiseen. Standardeja tarvitaan koko toimitusketjulle”, Blaszkowski kommentoi.
Kuluttajan ajattelutavan muuttaminen
Kuluttajien on tarpeen muuttaa nykyistä käyttäytymistään, esimerkiksi uusimpien tuotemallien jatkuvaa hankkimista. On omaksuttava uusia tapoja, kuten olemassa olevien tuotteiden korjaaminen tai päivittäminen, käytettyjen tuotteiden käyttäminen ja tuotteiden vuokraaminen. On kehitettävä uusia palveluita, esimerkiksi korjaamoita, jotka osaavat korjata tai kunnostaa tuotteita.
Kuten Kaisa-Reeta Koskinen toteaa, “se edellyttää muutosta koko yhteiskunnalta eikä ainoastaan esimerkiksi taloudelta.” Näiden muutosten on tapahduttava samanaikaisesti läpi koko yhteiskunnan. Hän huomauttaa, ”valmistajien ei kannata valmistaa tuotteita, jotka ovat korjattavissa, jos kuluttajat eivät korjauta niitä tai jos ei ole olemassa korjaamoita tai jos korjaus on hyvin kallista.” Blaszkowski lisää, “ettei valmistajien kannata valmistaa helposti kierrätettäviä tuotteita, jos materiaalien kierrätysjärjestelmää ei ole olemassa tai niiden laatua ei voida taata.”
Koulutus on keskeisen tärkeää. Kuten Blaszkowski kommentoi, “on aina kyse koulutuksesta ja valmistajien ja kuluttajien kouluttamiseen tähtäävistä ponnisteluista uusien ajattelutapojen oppimiseksi.”
“Meidän täytyy keskustella teknisten komiteoiden kanssa”
IEC on parhaillaan määrittelemässä alustavasti, mihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden tukemiseksi.
ACEAn kiertotaloustyöryhmä kyselee teknisiltä komiteoilta ymmärtääkseen paremmin, mihin teknisiin komiteoihin materiaalitehokkuus ja kiertotalous vaikuttavat, ja miten sekä minkälaista tukea ne saattaisivat tarvita. Tuloksista ja suosituksista keskusteltiin IEC:n yleiskokouksen 2018 yhteydessä Busanissa Koreassa järjestettävässä ACEAn kokouksessa.
Kyselyn tulosten perusteella ACEA voi päättää sisällyttää kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden seuraavaan painokseen oppaasta IEC Guide 109, jossa esitetään teknisille komiteoille ohjeita, mitkä ympäristönäkökohdat niiden tulee ottaa huomioon sähköteknisten tuotteiden standardeja kehittäessään. Toisaalta, ACEA voi päättää julkaista uuden oppaan, joka keskittyy kiertotalouteen. Kuten Blaszkowski sanoo, ”meidän on keskusteltava teknisten komiteoiden kanssa ymmärtääksemme, mitkä toimenpiteet voisivat olla tärkeitä”.
IEC TC 111 valmistelee tutkimusta, jossa esitetään yleiskatsaus kiertotalouden nykytilaan maailman eri puolilla keskittyen erityisesti sääntelyyn ja standardointiin. Siinä esitetään suosituksia, mihin toimenpiteisiin TC 111:n tulisi ryhtyä lähitulevaisuudessa.
Sekä IEC ACEA että IEC TC 111 tekevät yhteistyötä ISOn komitean TC 207 kanssa, joka käsittelee ympäristökysymyksiä ja joka on perustanut tilapäisen kiertotaloustyöryhmän. Keskusteluja käydään mahdollisista yhteistyökohteista, joihin voisi sisältyä kiertotalouteen liittyvien peruskäsitteiden ja terminologian kehittäminen. Kiertotalouden toteuttaminen edellyttää monien ryhmien osallistumista, ja kestää aikansa kouluttaa kaikki yhteiskuntasegmentit. Kuten Koskinen tunnustaa, ”se on suuri muutos. Me puhumme koko järjestelmän muuttamisesta.”
Kuvakokoelma:
