SESKO 50 vuotta -juhlajulkaisu

SESKO vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 2015 ja julkaisi merkkivuoden kunniaksi juhlakirjan “SESKO – 50 vuotta asiantuntemusta ja luotettavuutta”.

Sesko 50 v

Yhteisen edun nimissä

Standardointi on yhteisten ohjeiden ja toimintatapojen laatimista helpottamaan elinkeinoelämän, viranomaisten ja kuluttajien toimintaa. Standardointi edesauttaa kansallista hyvinvointia, vähentää kaupan teknisiä esteitä sekä keventää lainsäädäntöä.

Standardointi helpottaa sekä kansallista että kansainvälistä liiketoimintaa. Sen avulla innovaatioiden kaupallistaminen nopeutuu, toimintaympäristön hallittavuus kasvaa ja kilpailukyky paranee. Sähkötekniseen  standardointiin osallistuvia asiantuntijoita on Suomessa liki 500.  He edustavat noin 200 yritystä ja yhteisöä.

SESKO edistää suomalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukykyä tukemalla standardoinnin avulla turvallisten ja yhteensopivien laitteiden, asennusten ja järjestelmien tuottamista.

Sähkölaki

Sähkölaitostoimintaa aloiteltiin Suomessa 1882. Laki sähkölaitoksista valon synnyttämistä ja voimansiirtoa varten ”julkiluettiin saarnastuolista” Suomen suuriruhtinaanmaan kansalle vuonna 1901. Jo tässä laissa säädettiin, että vahvistettuja määräyksiä on noudatettava niin, että sähkölaitosten (laitteiden) käytöstä ei aiheudu hengen vaaraa tai vahinkoa omaisuudelle. Sähkölaitoksista annettu laki vuodelta 1928 oli voimassa yli 50 vuotta.

Vuonna 1979 sähkölaitoksista annettu laki korvattiin sähkölailla (319/79) ja vuonna 1996 tuli voimaan nykymaailman tarpeita vastaava sähköturvallisuuslaki (410/96). Sähköturvallisuuslaki ja sen viittaukset soveltamisohjeina noudatettaviin standardeihin toivat mukanaan aivan toisenlaisen ajattelun. Nyt määräyksissä kerrottiin tavoitetasolla olennaiset turvallisuusvaatimukset. Ne tuli täyttää, joten mikä ei ollut erikseen kiellettyä, oli sallittua.

Ennen nykyistä sähköturvallisuuslakia viitattiin määräyksiin, jotka vahvistettiin joko itse laissa tai alemmissa säädöksissä. Nämä tekniset turvallisuusmääräykset olivat suoraan lainsäädännön jatkeita ja luonteeltaan pakottavia. Ensimmäiset turvallisuusohjeet annettiin sähköturvallisuusviranomaisen varmuusmääräyksissä 1930-luvulla.

Vuonna 1994 julkaistu Sähkötarkastuskeskuksen käsikirja A2-94 ”Rakennusten sähköasennukset” enteili jo Suomen  liittymistä Euroopan Unioniin,  mikä sitten näkyikin 1996 uutena sähköturvallisuuslakina.

“1900-luvun alun Suomessa voimalat olivat tehdas-, kortteli- tai jopa talokohtaisia. Yksi ja sama pienvoimala saattoi tarjota kaikkia mahdollisia jännitteitä 64 ja 240 voltin välillä. Laki ja julistus olivat erittäin yleisluontoisia ja niiden tulkinta kirjavaa. Tarkastustehtävissä hääri sivutoimisina suntioita, räätäleitä ja suutareita. Menetelmät vaihtelivat huolellisesta hutiloituun.”

Standardisoimislaki

Toisen maailmansodan ajalta, vuodelta 1942 peräisin ollut standardisoimislaki kumottiin viimein vanhentuneena 2014. Sitä oli ehdotettu muutettavaksi viranomaisvetoisempaan suuntaan 1974. Lausunnossaan tuohon ehdotukseen SESKO perustellen katsoi muutoksen tarpeettomaksi.

Euroopan Unionissa tuotteista säädetään sektorikohtaisesti direktiiveillä ja asetuksilla. EU:n Standardointiasetuksessa säädetään standardien ilmoittamismenettelystä, joten kansallisen lain uudistamiselle ei ollut enää tarvetta. Se ei sopinut nykyiseen oikeusjärjestelmään eikä täyttänyt perustuslain vaatimuksia.

Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuus on maallemme tärkeä. Se työllisti 2014 Suomessa noin 43 000 ammattilaista ja  suomalaisyritysten ulkomaisissa tytäryrityksissä lähes120 000 ammattilaista. Ala panostaa muita toimialoja enemmän voimavaroja tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotannon arvo oli Nokian ansiosta parhaimmillaan noin 30 % Suomen viennistä. Sähköala on edelleen kansataloudellisesti merkittävä teollisuudenala, vaikka sen osuus kokonaisviennistä on enää kymmenisen prosenttia.

Alan yritykset ovat aktiivisesti mukana standardoinnissa. 50-vuotias SESKO antaa yritysten käyttöön neutraalin, tehokkaan ja osaavan asiantuntijajärjestön – kanavan, jonka kautta sähköteknisen Suomen ääni kuuluu maailmalla ja maailman ääni Suomessa.

”Valmistajien kannalta on hyvin tärkeää, että Suomessa on organisaatio, joka järjestää puolueettoman kansallisen osallistumisen kansainvälisiin ja eurooppalaisiin työryhmiin.”

1960-luvun lopulla SESKO teki valtavasti työtä saadakseen valtionkin jäsenekseen. Yhdistyksen sääntöihin lisättiin hiukan huvittavalta kuulostava säännös: “Valtio voi olla SESKOn jäsen”. Vuonna 1968 tehtiin sopimuksia  valtionlaitosten kanssa (mm. VTT, silloinen Teknillinen korkeakoulu, Posti- ja Telehallitus sekä Pääesikunta). Ne muodostivat kollektiivisen jäsenyyden, maksoivat vain yhden jäsenmaksun ja niillä oli vain yksi ääni.

1970-luvun lopulla SESKO tiedusteli kollektiivijäseniltä, haluaisivatko ne liittyä jäseniksi itsenäisinä. Useimmat suostuivat, mutta ne jotka eivät halunneet maksaa korkeampaa jäsenmaksua, jäivät pois.

Yksi alkuperäisistä “valtioista” – VTT Expert Services Oy – on edelleenkin SESKOn toiminnassa mukana, mutta nyt osakeyhtiönä.

”Työ ja elinkeinoministeriö (TEM) myöntää standardointiin vuotuisen määrärahan, koska valtio katsoo standardien tukevan erityisesti Euroopan talousalueen lainsäädäntöä. Sähkötarkastuskeskuksesta (SETI) 1990 annettuun valtioneuvoston asetukseen oli kirjattu SETIn tehtäväksi myös sähköalan standardoinnin tukeminen.”

Toiminnan organisointi

1960-luvulle tultaessa havaittiin, että kansainvälinen sähkötekninen standardointi, kansallisten julkaistujen standardien määrä sekä niukat ja satunnaiset taloudelliset resurssit edellyttivät, että Suomen sähkötekninen standardointi oli organisoitava uudelleen ja päätoimisesti ammattimaiseksi toiminnaksi. Näistä syistä perustettiin 1965 SESKO Suomen Sähköteknillinen Standardisoimisyhdistys ry – Finlands Elektrotekniska Standardiseringsförening rf.

SESKOa edeltäneen Sähkökomitean jäsenistöön oli kuulunut vain kapea, joskin hyvin keskeinen alue Suomen sähköalasta. Komitean viimeiset toimintavuodet olivat menneet etupäässä uuden ajan standardoinnin muotojen ja menetelmien pohjustamiseen. Talous oli heikolla pohjalla.

SESKOn perustamiselle ja sen toiminnan turvaamiselle oli todella tarvetta. Oletettiin, että sähkön kulutus ja standardoitavien sähkölaitteiden ja -komponenttien määrä kasvaisivat lähitulevaisuudessa. Sähköturvallisuudessa oli yhä puutteita.

Standardoinnin painopisteen siirtyminen kansainvälisille areenoille aiheutti  valtavasti lisätyötä. IECltä ja  CENELECIltä tuli jatkuvasti uutta materiaalia. Paperia liikkui toimiston läpi riisitolkulla, kun kansainväliset järjestöt siirsivät työmääräänsä kansallisille toimijoille. Oli tarve palkata SESKOon lisää henkilökuntaa.

SESKOn perustajajäseniksi ilmoittautui 13 suurta ja keskeistä sähköalan järjestöä. Perustajajäsenten luettelo toimi niin tehokkaana argumenttina, että uusienkaan yhteisöjäsenien hankkiminen ei 70-luvulla ollut vaikeaa. Jäsenyyden edut pyyhkivät pois viimeiset epäröinnit.

”Suomen sähköteollisuudessa ymmärrettiin perusasia: Kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien laatiminen ja noudattaminen on viennin kannalta välttämätöntä. Jos emme itse osallistu standardien laatimiseen, joku toinen laatii ne puolestamme, eikä välttämättä eduksemme.”

SESKOn jäsenet edustavat talouselämän edunvalvontajärjestöjä, aatteellisia yhdistyksiä, viranomaisia sekä tutkimus- ja testaustahoja. SESKOn jäsenistössä on kaikkina aikoina ollut sähkötekninen ala kattavasti mukana, koska standardoinnilla on suuri merkitys kilpailukykyiseen toimintaan tähtäävien yritysten tuote- ja palvelusuunnittelussa. SESKOlla on taustatukena Suomen sähköteknisen alan parhaat voimat.

Jäsenten vahvasta sitoutumisesta saatiin näyttöä 90-luvulla, kun suunniteltiin SESKOn tulevaisuutta itsenäisenä toimijana, irrallaan Sähkötarkastuskeskuksesta. Toiminnan rahoitus oli keskeinen tekijä taloudellisesti itsenäisen aseman saavuttamiseksi. Kun punnittiin rahoitusvaihtoehtoja ja niiden toteutumismahdollisuuksia, otettiin yhteyttä Suomen suurimpien sähköalan yritysten johtajiin rahoituksen varmistamiseksi ensimmäisille vuosille. Tulos oli rohkaiseva, esimerkiksi ABB oli valmis tarvittaessa tukemaan taloudellisesti SESKOn toimintaa. Ilman jäsenistön myötävaikutusta alkutaival olisi ollut taloudellisesti paljon takkuisempi.

SESKOn hallituksessa on kymmenen jäsentä, jotka valitaan vaalikokouksessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan jäsenyhteisöjen piiristä.SESKOn jäsenistössä on kaikkina aikoina ollut sähkötekninen ala todella kattavasti mukana. Se on tiennyt jäsenistön sitoutumista sähkötekniseen standardointiin ja standardoinnin arvostusta korkealle näiden toimijoiden keskuudessa.

Standardoinnilla on mukana oleville yrityksille suuri merkitys tuotekehityksessä  sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimusten huomioon ottamisessa omassa toiminnassaan. Myös yhteiskunnalliset toimijat ja korkeakoululaitos ymmärtävät standardoinnin painoarvon.

Hallituksessaan SESKOlla on ollut hyvä “herraonni”.

“Vuonna 2008 hallitus linjasi yhdessä henkilöstön kanssa SESKOn tehtävät, visiot ja arvot. Tavoitearvoiksi asetettiin, vastuullisuus, asiakastyytyväisyys, tavoitteellisuus ja osaaminen.”

Talous oli suhteellisen vakaa vuosina 1951 – 1961. Palkkioitakin kyettiin maksamaan. Rahaa riitti arkiseen työhön, mutta kansainvälisiin kokouksiin ei voitu osallistua muutoin kuin poikkeustapauksissa. SESKO-komitea palkkasi 1952 päätoimisen standardointi-insinöörin, mikä edisti kansallista työtä suuresti. Seuraavan vuosikymmenen alussa havaittiin, että kansainvälinen sähkötekninen standardointi, kansallisten julkaistujen standardien määrä  edellyttivät, että Suomen sähkötekninen standardointi oli organisoitava uudelleen ja päätoimisesti ammattimaiseksi toiminnaksi. Näistä syistä perustettiin 1965 SESKO Suomen Sähköteknillinen Standardisoimisyhdistys ry – Finlands Elektrotekniska Standardiseringsförening rf. SESKOon saatiin henkilökuntaakin. Toimistoon palkattiin toiminnanjohtaja, standardisoimisinsinööri ja osapäiväinen konekirjoittaja.

Henkilökunta kasvoi verkkaan. Vuonna 1971 palkattiin toimistoon insinööri sähkölaitosalalle.  Vuonna 1974 SESKOssa oli toimitusjohtaja, sihteeri, toimistoapulainen ja kolme insinööriä. Toiminnan laajetessa palkattiin lisää teknistä henkilökuntaa ja 1997 oli toimistossa jo 11 henkilöä.

50-vuotisjuhlavuonna SESKOssa työskenteli 12 henkilöä, joista kuusi insinööriä vastaa standardoinnista. Henkilökuntamäärän kasvattaminen on ollut tarkoin harkittua.

”Moni nykyisistäkin työntekijöistä on ”noudettu” SESKOon. Yhdistyksestä otettiin heihin yhteyttä, ei päinvastoin. Valintaperusteina oli sarja kriteereitä, joihin nojaten etsittiin sopivan ammattitaidon ja oikeat henkilökohtaiset ominaisuudet omaavia ihmisiä. Moni on viihtynyt pitkään.”

SESKO-komitea oli rahoittanut toimintaansa keräämällä varoja niiltä, joita toiminta hyödytti. Toinen kannattava rahalähde oli laaja mittaritaulustandardi ja sen yksityiskohtaisten työpiirustusten myynti.

Valtion Standardointiliiton kautta kanavoima avustus standardointityölle pieneni kuitenkin niin vähäiseksi, että liitto ei kyennyt jakamaan matka-avustuksia jäsenyhdistyksilleen. Vuonna 1965 SESKO-komitea joutui allapäin ja pahoilla mielin toteamaan, että sen ainoa tulo oli 48 markkaa talletuskorkoja.

Ensiarvoisen tärkeää olikin yhdistyksen rahoituksen turvaaminen. Yhdistyksen omat tulot olivat todella vähäiset ja jäsenmaksut lähes nimelliset. SESKO laati ja myi standardeja saamatta niistä korvauksia – kaikki myyntitulot jäivät standardien julkaisijalle, Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:lle.

Toiminnan jatkuvuuden pelasti napanuora silloiseen Sähkötarkastuslaitokseen (myöhemmin Sähkötarkastuskeskukseen), jonne perustettiin standardisoimistoimisto. Järjestelyä perusteltiin sillä, että Sähkötarkastuslaitos hyödynsi laadittuja standardeja laajemmin kuin mikään muu yhteisö Suomessa. Malli toimi soraäänittä 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin Sähkötarkastuslaitos lakkautettiin.

“Vuonna 1994 SESKO otti hoitaakseen IEC- ja EN-standardien myynnin Suomessa. Kukaan muu kun ei sitä tahtonut ottaa vastuulleen. Toimisto organisoi myynnin tueksi kattavan puhelinpäivystyksen ja neuvontapalvelut. Onnistuttiin yli odotusten. IEC kiitteli kohisten kasvanutta standardimyyntiä Suomeen ja SESKOn talous kääntyi nousuun.”

SESKO neuvotteli erittäin pontevasti SFS:n kanssa standardien laadintakorvauksista 1974. Neuvotteluissa vaadittiin myös osuutta standardointityön valtionavusta, joka tähän asti oli kilahtanut yksinomaan SFS:n kassaan. Sopimus myyntitulojen prosenttiosuuksista yhdistykselle saatiin aikaan seuraavana vuonna, kun SESKO vietti 10-vuotisjuhliaan.

Taloudellinen tilanne parantuikin, sillä SESKO tehosti voimakkaasti seminaarein ja tiedottein oman alansa SFS-standardien ja SFS-käsikirjojen markkinointia. 1980-luvun lopulla voitiin todeta yhdistyksen olevan taloudellisesti kuivilla.

Laadintakorvauksilla ja myyntituloilla katetaan SESKOn toiminnan rahoituksesta vuosittain 35 – 50 %.

”Vuonna 1994 SESKO otti vastuulleen IEC- ja EN-standardien myynnin Suomessa. Järjestettiin päivystävä neuvontapalvelu, sillä ymmärrettiin, että myynnissä tarvitaan teknistä osaamista. Henkilöstö näytti taitonsa ja menestystarina syntyi. Standardien myynti lähti huimaan nousuun.”

Kun sähkölaitteiden pakollinen ennakkotarkastus ja Sähkötarkastuskeskuksen toiminta päättyi 1990-luvun alussa, merkitsi se muutoksia SESKOlle. Yhdistys itsenäistyi 1994 alussa hallinnollisesti ja taloudellisesti.

Voidakseen edelleen täyttää kansainväliset ja kansalliset velvoitteensa SESKO päätti ottaa vuodesta 1994 käyttöön asiantuntijakohtaisen ja komiteajäsenyyteen perustuvan osallistumismaksun.

Osallistumismaksua vastaan komitean ja seurantaryhmän jäsen saa mm. osallistumisoikeuden kansainvälisiin standardien valmistelukokouksiin sekä käyttöönsä kaikki alueensa standardien valmisteluun liittyvät asiakirjat ja valmiit standardit. Asiantuntijan on mahdollista SESKOn kautta myös hakea kansainvälisiin standardointikokouksiin valtiovallan rahoittamaa matka-avustusta. Osallistumismaksut kattavat SESKOn rahoituksesta 20 – 30 %.

”Komiteoiden ja seurantaryhmien osallistumismaksu otettiin käyttöön 1994. Riski oli olemassa. Seuraisiko osallistujakato? Huoli oli turha, sillä teollisuusyritykset halusivat pitää asiantuntijansa mukana. Oli oivallettu, että standardointityössä voi vaikuttaa tuotteitaan koskeviin ratkaisuihin ja varmistaa kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla.”

Useat tulolähteet ovat taanneet SESKOn toiminnan rahoituksen viimeiset 20 vuotta.

Työvoima- ja elinkeinoministeriön (TEM) ja Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry:n avustuksilla on merkittävä osuus SESKOn toimintojen rahoituksessa. Ilman niitä olisivat sähköalan asiantuntijoiden osallistumismaksut ja sähköteknisten standardien hinnat tuntuvasti korkeammat.

STEKin avustuksen osuus vaihtelee 14 – 16 % välillä vuosittain ja sillä katetaan toiminnan kuluja. TEMin maksaman valtionavustuksen osuus on 12 – 16 %. Avustuksella tuetaan IEC- ja CENELEC-jäsenyydestä aiheutuvia maksuja, kansainvälisten standardointikokousten järjestelykuluja, matka-avustuksia, käännöskuluja sekä sihteeristökuluja.

Muita tulolähteitä ovat laadintakorvaukset SFS:ltä sekä IEC- ja EN-standardien myynnistä saatavat korvaukset. SESKOn jäseniltään perimien jäsenmaksujen osuus on muihin tulolähteisiin verrattuna vähäinen.

1965: SESKOn perustamisvaiheessa rahoitus ja kustannukset olivat enemmän tai vähemmän satunnaisavustusten varassa.

1972: SESKOn taloudellinen tila oli aiheuttamassa vakavan jarrun toiminnan myönteiselle kehitykselle yhden jäsenyhteisön yksin ylläpitäessä SESKOn toimistoa.

1973: Taloudellinen yhdentyminen Länsi-Euroopassa johti CENELEC-järjestön perustamiseen ja myös Suomen jäsenyyteen tässä järjestössä. Toimiston velvoitteet lisääntyivät.  Työvoimapulasta ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta SESKOn toiminta vakaantui tyydyttäväksi.

1979: Laajentuneen toiminnan ja kustannusten voimakkaan nousun vuoksi SESKOn tilinpäätös jäi tappiolliseksi. Tilanteen odotettiin parantuvan, kun tekeillä olevien laajojen standardien myyntituotto olisi käytettävissä.

1983: SESKOn taloudellinen tulos oli 1982 alijäämäinen vähäisten laadintakorvaustulojen vuoksi. Standardointikomiteoiden työn tuottavuuteen ryhdyttiin kiinnittämään lisää huomiota.

1987: SESKO tehosti SFS-standardien ja SFS-käsikirjojen markkinointia, mikä paransi taloudellista tilannetta.

1990: SESKOn aseman vahvistamista ja rahoituksen turvaamista selvitettiin Sähkötarkastuskeskuksen (SETI) kanssa. Ehdotuksen seurauksena  annettuun valtioneuvoston asetukseen lisättiin säännös, jonka mukaan SETIn tehtävänä on myös sähköalan standardointitoiminnan tukeminen. Hyväksyttyyn sähkölain muutokseen sisällytettiin oikeudellisesti tärkeä säännös siitä, että teknisissä määräyksessä ja ohjeissa voitiin viitata standardeihin.

1991: Sähkötarkastuskeskuksen kanssa 15. helmikuuta allekirjoitettu yhteistyösopimus selvensi SESKOn asemaa ja rahoitusta. Sopimuksen mukaan SESKO huolehtii sähköturvallisuustyössä tarvittavien standardien laadinnasta ja saa Sähkötarkastuskeskukselta siitä taloudellisen korvauksen.

1992: SESKOn hallitus hyväksyi huhtikuussa varapuheenjohtaja Kalervo Rudangon työryhmän raportin SESKOn toiminnan kehittämisestä. Raportin mukaan standardoinnin merkitys kansallisen lainsäädännön tukena ja vapaan markkinatalouden ohjaajana kasvaisi voimakkaasti. Siten SESKOn asema ja itsenäinen rooli korostuisi tulevaisuudessa niin viranomaisten kuin elinkeinoelämänkin kannalta. Työryhmä suositti SESKOn toimiston juridista erottamista Sähkötarkastuskeskuksesta ja toiminnan rahoittamisen varmistamista.

1993: Sähkölaitteiden pakollisen ennakkotarkastuksen päättyminen merkitsi  muutospaineita standardoinnin tulevaan rahoitukseen.

1994: Kun Suomi luopui sähkölaitteiden pakollisesta ennakkotarkastuksesta, Sähkötarkastuskeskuksen aikaisemmin myöntämä rahoitustuki SESKOlle aleni olennaisesti.  SESKO otti käyttöön standardoinnin osallistumismaksun ja ryhtyi välittämään kansainvälisiä IEC- ja EN-standardeja.

Asiantuntemusta Suomessa ja maailmalla

SESKO edustaa Suomen sähköteknistä standardointia kansainvälisissä yhteisöissä ja osallistuu niiden organisoimaan sähköalan standardointiin jäsensopimustensa mukaisesti. IEC:n ja CENELECin jäsenyydet luovat SESKOlle oikeuksia ja velvoitteita kansainvälisessä ja eurooppalaisessa sähköteknisessä standardoinnissa.

SESKOn komiteoissa ja seurantaryhmissä on lähes 500 asiantuntijaa. He edustavat suomalaisen yhteiskunnan eri aloja, kuten sähköteknistä teollisuutta, verkkoyhtiöitä, suunnittelua ja urakointia, testaus-, tutkimus- ja tarkastusorganisaatioita, viranomaisia ja korkeakouluja.

SESKOn hallitus teki vuonna 1973 kaukonäköiseksi osoittautuneen päätöksen siitä, että kansallisen ja kansainvälisten standardien valmistelun hoitavat samat asiantuntijat. Tämä merkitsi ja merkitsee edelleen, että SESKOn komiteoiden ja työryhmien jäsenet ovat samalla kansainvälisten ja eurooppalaisten vastaavien foorumien jäseniä. Standardointityössä on tärkeää aktiivinen osallistuminen IEC:n ja CENELECin äänestyksiin, lausuntojen laatimiseen sekä standardien valmisteluun työryhmissä.

Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, SESKOlla oli jo laajaa kokemusta kansainvälisestä standardoinnista.

SESKO 50 -kutsuvierastilaisuus

Sähköalan standardointikomiteoiden jäsenet ja joukko yhteistyökumppaneitamme oli kutsuttu nostamaan malja 50-vuotiaalle SESKOlle 6. lokakuuta 2015 Helsingissä.

Lue lisää

Kevätseminaarit

Vuosittain järjestettävään kevätseminaariinsa SESKO kutsuu standardoinnissa mukana olevat asiantuntijat, komiteoiden ja työryhmien jäsenet sekä järjestön yhteistyökumppanit.
LUE LISÄÄ Kevätseminaarit