Kamerajärjestelmillä on monenlaisia käyttötarkoituksia, kuten suojaus, turvallisuus, yleinen turvallisuus. EN 50132-1:n mukaan vaatimuksia voi olla – järjestelmän toiminnoista ja sen turvaluokasta riippuen – toistasataa.
Soveltamisala
EN 50132-1 määrittelee kameravalvontajärjestelmän vähimmäisvaatimukset suorituskyvylle sekä toiminnallisille vaatimuksille. Ne pätevät myös järjestelmille, joilla on muiden sovellusten kanssa yhteisiä havaitsemis-, liipaisu-, yhteys-, ohjaus-, viestintä- ja teholähteitä. Muut sovellukset eivät saa haitata kameravalvontajärjestelmän toimintaa.
Standardissa määritellään nelitasoinen riskiin perustuva järjestelmän turvaluokitus- ja ympäristöolosuhdeluokitus. Kaikissa kameravalvontajärjestelmissä on oltava useita käyttöoikeustasoja ja oikeudet järjestelmän toimintoihin määritellään standardissa.
EN 50132-1:ssä ei määritellä, minkä tyyppistä teknologiaa tai kuinka tarkkaa kuvan laatua tiettyyn valvontatehtävään tarvitaan. Standardi ei ole tarkoitettu käytettäväksi kameravalvontajärjestelmien yksittäisten komponenttien testaamiseen.
Turvaluokan valinta
Järjestelmän kaikki komponentit (laitteet) on luokiteltu vaaditun turvatason aikaansaamiseksi. Suunniteltavan kohteen turvaluokka valitaan kohteen riskianalyysin tulosten perusteella. Turvaluokituksessa otetaan huomioon riskitaso, joka riippuu tapauksen todennäköisyydestä ja sen aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta.
Ympäristöluokan valinta
Ympäristöluokkia on neljä. Jokaiselle luokalle on määritelty lämpötila-alue, jossa se saa vaihdella ja tiivistymättömän suhteellisen kosteuden prosenttiluku. Luokitusten vaatimustasot ovat progressiivisia, joten ylemmän ympäristöluokan laitetta voidaan käyttää myös alemman luokan järjestelmässä.
Käyttöoikeustasot
Standardi määrittelee järjestelmälle neljä käyttöoikeustasoa. Käyttöoikeustasoilla rajataan pääsyoikeudet järjestelmän toimintoihin, asetuksiin, dataan ja lokitietoihin. Alimmalla tasolla (1) ei ole käyttöoikeusrajoituksia ja pääsyoikeus on kenellä tahansa. Korkeimmalla tasolla (4) vaaditaan rajoitus avaimella, salasanalla tai koodilla. Lisäksi tason (3) käyttäjän pitää sallia pääsy tasolle (4).
Järjestelmäsuunnittelu
Paras mahdollinen kameravalvontajärjestelmä luonnostelun, suunnittelun, käytön, asennuksen ja kunnossapidon kannalta saadaan, kun noudatetaan suunnittelu- ja asennusstandardin EN 50132-7 ohjeita. Standardin EN 50132-1 toiminnallisten vaatimusten avulla asianosaisten on mahdollista valita kohdekohtaisesti ne toiminnat, jotka ovat tärkeitä kohteen (riskit) ja kyseisen sovelluksen kannalta.
Kameravalvontajärjestelmä
Kameravalvontajärjestelmä käsittää tavallisesti laitteiston, joka sisältää analogisia ja digitaalisia laitteita sekä ohjelmiston. Tekniikan nopeasta kehityksestä johtuen standardissa kameravalvontajärjestelmä määritellään ja kuvataan toiminnallisina osina sekä näiden välisinä yhteyksinä.
Standardin kohderyhmät
Standardin kohderyhmä on laaja aina tilaajasta järjestelmätoimittajaan. EN 50132-1 opastaa kameravalvontajärjestelmäyrityksiä, laitevalmistajia, järjestelmäintegraattoreita, asentajia, konsultteja, omistajia, käyttäjiä, vakuutusyhtiöitä ja poliisia määrittelemään valvontajärjestelmän perinpohjaisesti ja täsmällisesti.
Mainittuja julkaisuja myy Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, puh. 09 1499 3353, sähköposti sales(at)sfs.fi tai verkkokauppa sales.sfs.fi
SFS-EN 50132-1:2010 on julkaistu kaksikielisenä (fi/en) painoksena. Siinä on 79 sivua ja hinta 66,50 € (alv 0 %).
SFS-EN 50132-7:2007 on julkaistu kaksikielisenä (fi/en) painoksena. Siinä on 54 sivua ja hinta 60,70 € (alv 0 %).
Lisää suosikiksi