Sähköturvallisuus tarkoittaa määritelmän mukaisesti sitä, että sähkön aiheuttama riski on hyväksyttävällä tasolla. [1]
Sähkö voi aiheuttaa monenlaisia vaaroja, joista merkittävimmät ovat sähköiskuvaara ja tulipalovaara. Nykyaikainen yhteiskunta toimii sähköllä, joten myös jatkuvan sähkön saatavuuden varmistamisen voidaan katsoa olevan osa sähköturvallisuutta. [2]
Sähköturvallisuuden toteutumisessa standardeilla on keskeinen merkitys. Suomessa sähköturvallisuuden pääsäädös on nimensä mukaisesti sähköturvallisuuslaki [3], jonka mukaan sähkölaitteen tai sähkölaitteiston katsotaan täyttävän lain olennaiset turvallisuusvaatimukset, jos laite tai laitteisto on sitä koskevien standardien mukainen.
Vuonna 1980 Suomessa kuoli sähköiskuun 14 ihmistä. 2010-luvulla ja sen jälkeen määrä on ollut enää 0–2 kuolonuhria vuodessa. [4] Sähköturvallisuus on parantunut etenkin turvallisempien sähkötuotteiden ja niiden käyttövaatimusten takia: esimerkiksi nykyään kotien pistorasioissa on oltava turvasulut ja pistorasiat tulee suojata vikavirtasuojalla. Turvasulut estävät tapaturmia, joissa lapsi työntää avaimen tai vastaavan esineen pistorasiaan. Mikäli näin kuitenkin tapahtuisi, vikavirtasuoja katkaisee pistorasian sähkönsyötön välittömästi. Molempien käytöstä säädetään pienjänniteasennusstandardissa SFS 6000.
Suomessa sovellettavista sähköalan standardeista lähes kaikki perustuvat kansainvälisen IEC:n tai eurooppalaisen CENELECin standardeihin. Esimerkiksi pienjänniteasennusstandardisarja SFS 6000 perustuu kansainväliseen standardiin IEC 60364 ja sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 eurooppalaiseen standardiin EN 50110-1.
Sähköalan kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien laadinnassa Suomea edustaa standardointijärjestö SESKO, joka on yksi Suomen kolmesta virallisesta standardointielimestä. [5]
[1] IEC Electropedia: electrical safety
[2] dos. Veli-Pekka Nurmi: Sähköturvallisuuden kolmas ulottuvuus
[3] Finlex: Sähköturvallisuuslaki
[5] Finlex: Työ- ja elinkeinoministeriön ilmoitus Suomen kansallisista standardointielimistä